Kävin kaverini Villen kanssa huhti-toukokuun vaihteessa reilun viikon matkalla Japanissa Osakan metropolialueella. Osakan lisäksi aikaa tuli vietettyä Kiotossa, Narassa ja Kobessa, jotka kaikki sijaitsevat noin tunnin junamatkan päässä Osakasta. Tässä jutussa kerron matkasuosituksia ja vinkkejä Kansain alueelle sekä fiilistelen jälkikäteen ensimmäistä matkaani Japaniin.

Katso kaupunkikohtaiset sivut ja suositukset: Osaka, Kioto, Nara, Kobe

Liikkuminen

Koko Kansain aluetta palvelevalle Kansain kansainväliselle lentokentälle pääsee Helsingistä suoralla Finnairin lennolla, joka kestää suunnasta riippuen noin 8 – 10 tuntia. Itään päin lennettäessä reitti on hieman nopeampi ilmakehän suihkuvirtauksien vuoksi. Keväällä 2018 Finnair lensi reittiä vanhemmilla Airbus A330-lentokoneilla, joten paljon hehkutetuilla uusilla A350-koneilla ei ainakaan silloin Osakaan lennetty. Aikaero on kuusi tuntia.

Japanilainen mittakaava pamahtaa pienen maan kansalaisen silmille heti maahan saavuttaessa, sillä Kansain lentokenttä on keskelle merta rakennettu tekosaari, jonka rakentaminen on 80-luvun nousuhuumassa maksanut noin 20 miljardia taalaa. Lentokentältä mantereelle johtaa kolmekilometrinen moottoritie- ja junasilta. Perspektiivin vuoksi: Helsinkiin rakennettava 1,2 kilometrin pituinen Kruunuvuoren raitiotiesilta on valmistuessaan Suomen pisin silta.

Itse liikkuminen kentältä pois on kohtuullisen vaivatonta. Junalippu Osakaan maksaa rautatieyhtiöstä riippuen noin 1 000 jeniä (kurssi oli tuolloin noin 130 jeniä euroa kohden) ja junia menee tiheästi. Kentältä kulkee Osakaan ainakin Nankai- ja JR-yhtiöiden junia ja matka sujuu vajaassa tunnissa. Rautatieyhtiö kannattaa valita esimerkiksi oman hotellin mukaan; Nankai kulkee Osakassa Namban alueella sijaitsevalle pääteasemalle asti, kun taas JR:n junat kulkevat Osakan keskustan ympäri kulkevan Osaka Loop Linen kautta Osakan päärautatieasemalle.

Julkiset kulkupelit

Junilla ja metroilla kulkee Japanissa helposti. Omalla matkalla junayhtiöitä tuli käytettyä ainakin viittä eri junayhtiötä (JR, Nankai, Kintetsu, Keihan ja Hanshin), mutta käytännössä valittavalla junayhtiöllä ei ole väliä muuten kuin kohteen kannalta. Kaikilla on asemillaan näkyvillä oma reittikartta sekä vaihtoyhteydet muiden firmojen juniin, asemat on numeroitu ja reittikarttoihin on merkitty aina jokaisen aseman kohdalle, paljonko lippu sinne saakka maksaa. Lipun voi ostaa aseman automaatista rahalla ja lippu annetaan laituriportteihin mennessä ja poistuessa. Myös metroissa logiikka on täysin sama. Rahalla maksamisen lisäksi tarjolla on myös paikallinen matkakortti sekä Kansain alueelle tarkoitettu turistipassi, jolla pääsee junien ja metrojen lisäksi myös erinäisiin museoihin ja turistikohteisiin. Me kuljimme kuitenkin aina erillisin lipuin, joten näitä muita vaihtoehtoja en osaa tarkemmin kommentoida.

Junalla matkustamista hieman kuitenkin monimutkaistaa se, että samalle yhteysvälille on tarjolla yleensä paljon erilaisia vuoroja, joista osa pysähtyy useammalla ja osa harvemmalla asemalla. Turstia hämmentäen Osakan ja Kioton välin voi kulkea esimerkiksi Keihan-yhtiön Local-, Semi-express-, Sub-express-, Express-, Commuter Rapid Express ja Limited Express -palvelutason junilla. Junien pysähtymiset on onneksi kuitenkin merkitty reittikarttoihin ja kaikkiin juniin pääsee samalla junalipulla. Tästä ainoana poikkeuksena ovat Limited Express -junat, joihin on varattava ja maksettava peruslipun lisäksi myös oma istumapaikka.

Nankai-rautateiden kartta Kansain lentoasemalla

Kaupungeissa kulkee junien ja metrojen lisäksi busseja, joita tuli niitäkin kerran käytettyä Kobessa. Ainakin Kobessa bussiin noustiin maksamatta takaovesta ja lähtiessä etuoven kautta kuskille kilautettiin maksuautomaattiin 210 jenin tasasumma. Oletettavaa on, että logiikka on yleistettävissä muidenkin kaupunkien busseihin.

Shinkansen-luotijunilla ei tällä reissulla tullut kuljettua. Karttaa tutkittuani huomasin, että Shinkansen-asemat sijaitsevat kaupunkien laitamilla, joten sinne asti kulkeminen vaatinee oman lisävaivansa. Käytyjen kaupunkien väliset matkat olivat nyt niin lyhyitä, että Google Maps ei ainakaan kertaakaan ehdottanut sellaisen käyttöä.

Suunnistaminen ja kävely

Japanissa en hankkinut lainkaan prepaid-liittymää eikä Google Maps anna Japanin alueella ladata puhelimeen offline-karttoja (joillain muilla karttapalveluilla, kuten Here Mapsilla, tilanne voi tietysti olla eri). Suunnistaminen 17 miljoonan ihmisen metropolialueella oli kuitenkin melko helppoa, kun reitin esimerkiksi ravintolaan katsoi etukäteen hotellin wifin yli ja otti reitistä screenshotit puhelimeen. Yleisellä suuntavaistolla pärjää muutenkin ruutukaavakaupungeissa pitkälle, mutta jos suuntavaisto on kovin puutteellinen tai sitä ei ole, voi esimerkiksi prepaid-liittymä olla ihan hyvä apuväline.

Japanissa kaduilla on melko paljon karttoja. Näitä lukiessa kannattaa huomioida, että karttoja ei asetella kategorisesti pohjoinen ylös -periaatteella, vaan ylhäällä on yleensä se ilmansuunta, johon kartanlukija karttaa tarkastelleesaan katsoo. Pohjoisnuoli kannattaa siis katukartoissa aina tsekata, ettei kävele ihan metsään.

Autoilu

Emme autoilleet Japanissa, enkä lähtökohtaisesti suosittele sitä muillekaan; liikenne on vasemmanpuoleista, moottoritiehäkkyrät melko monimutkaisen oloisia ja julkinen liikenne toimii erinomaisesti. Eurooppalaista autoilijaa kuitenkin helpottaa, että, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, liikennemerkit noudattelevat yleistä eurooppalaista muotoilua ja paikannimet on merkitty liikennemerkkeihin myös latinalaisin aakkosin.

Raha

Rahaa käytetään Japanissa pääsääntöisesti käteisenä rahana ja rahaa saa nostettua ainakin 7-Eleven -ruokakauppaketjun automaateista. Kuitenkaan isompien japanilaisten pankkien automaatit eivät pääsääntöisesti tuntuneet muita kuin japanilaisia kortteja hyväksyvän. 7-Eleveneitä on kuitenkin varsin tiheässä, joten on melko vaivatonta pitää huoli, että lompakossa on paperia, joka vähitellen hajoaa arvottomiksi ja ärsyttäviksi kolikoiksi.

Keväällä eurolla sai noin 130 jeniä riippuen hieman siitä, miten jeninsä hankki. Hätäinen turisti olisi saanut Helsinki-Vantaalla eurolla noin 115 jeniä ja vain käteistä ottanut Osakan rautatieaseman vaihtopiste olisi maksanut 136 jeniä eurosta. Osuuspankki näytti veloittaneen euron jokaista 127 kortilla käytettyä jeniä kohden, minkä lisäksi 7-Elevenin automaatti veloitti sadan jenin palvelumaksun.

Suomalaista turistia ilahduttaa, että Japanissa ei maksella tippejä. Tai ainakaan me emme maksaneet. Laskut ilmeisesti kuitataan normaalisti koko seurue kerrallaan, mutta kiusallisten turistitilanteiden välttämiseksi laskun jakaminen onnistui suurimmassa osassa paikoista. Ja siellä missä se ei onnistunut, siitä kerrottiin yleensä hyvissä ajoin etukäteen.

Kulttuuri ja kommunikointi

Japanilaista kirjoitusta kiotolaisen Shōren-in -temppelin pihalla. Tässähän voisi lukea mitä vain, mutta enpäs jaksanut tarkistaa Google Translatella. Erittäin cool anyway!

Japanilainen kulttuuri on erittäin kohtelias ja hierarkkinen. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Runsas kiittely ja kumartelu kuuluu aina tilanteeseen, ja vaikka se suomalaisella voi kiusallista ja hämmentävää ollakin, kannattaa kiittelyä varmaan melko kauan jatkaa. Small talkia tai muuta kiusallista sääjauhantaa ei kuitenkaan tarvitse Japanissa kuunnella.

Japanilaiset kaupungit ovat äärimmäisen siistejä, käytännössä täysin roskattomia. Lisäksi rikollisuus on Japanissa hyvin vähäistä tai olematonta, joten kaduilla kävely on melko huoletonta. Japanissa sateenvarjot jätetään esimerkiksi ravintolaan mennessä ravintolan eteisessä tai ulkopuolella olevaan telineeseen. Sellaisesta hotellista lainattu varjoni kerran pöllittiin, mutta lykkäsin sen surutta tursitien, enkä mukavien paikallisten, syyksi.

Kieli

Japanissa ei juuri puhuta englantia. Englantia osataan lähinnä hotellien vastaanotoissa ja turisti-infoissa, jos niissäkään. Silloinkin, kun englantia osataan, se voi olla melko heikoissa kantimissa. Paikallisten kanssa vaihdetut kokonaiset lauseet, jotka sisälsivät ainakin subjetkin ja predikaatin, voi laskea parin käden sormilla. Kannattaa siis varautua lukumäärien näyttämiseen sormin ja ruokalistojen kohtien osoitteluun.

Japanin kieli on pienen tutkimisen perusteella aivan todella monimutkainen sisältäen ainakin kolme eri merkistöä ja tuhansia, ellei kymmeniätuhansia, merkkejä. Kuitenkin esimerkiksi kaupunkien nimet oppii tunnistamaan myös paikallisilla merkeillä nopeasti, kuten myös tarpeelliset kohteliaisuussanat (kiitos, arigato, kiitos paljon, arigato gozaimasu, tervehdys, konnichiwa). Paikallisten sanojen lausuminen on suomen kieleen tottuneelle helppoa, joten kiitoksen sanominen ei ole mene ihan Inglourious Basterdsin bradpitteilyksi.

Junissa ja liikennemerkeissä on opasteet japanin lisäksi myös englanniksi, joten suunnistamisessa ei tarvitse nojata paikannimien japaninkielisten ilmaisujen muistamiseen. Hotelleissa, turistikohteissa ja ravintoloissa tilanne vaihtelee erittäin paljon, joten esimerkiksi ravintoloihin mennessä kannattaa tsekata, että ravintolalla on ainakin kuvat ruokalistassa. Reissun ainoa paska ruoka tuli nimittäin syötyä juuri silloin, kun menimme ravintolaan, jonka listoissa ei ollut kuvia eikä sanaakaan englantia eikä tarjoilijakaan puhunut muuta kuin japania.

Lisää uskottavia merkkejä isolla aukolla ja taiteellisella otteella kuvattuna Osakan Tennojissa. Todennäköisesti tässä lukee “paju” tai jotain muuta yhtä filosofista.

Ruoka

Japanilainen ruoka on todella hyvää. Siis niin hyvää, että se yksistään riittää syyksi matkustaa Japaniin. Ruokakulttuuri on runsas ja kaupungit ovat täynnä pieniä ravintoloita. Ruuat eivät todellakaan ole Suomen hintatasoon tottuneille kalliita, lounasaikaan voi hyvältä alueelta saada 500 – 1 000 jenillä sushilounaan, jonka mausta ja tasosta voi Suomessa vain haaveilla. Japanilaiset tuntuvat suhtautuvan ruokaan erittäin vakavalla arvostuksella ja siitä kannattaa nauttia. Yksikin sortuminen Mäkkäriin on yksi kokemus, jota ei voi Suomesta saada, vähemmän.

Älä siis sorru Mäkkäriin tai muihin länkkäriruokiin Japanissa. Se olisi erittäin typerää.

Ruuan kanssa syödään todella usein riisiä, joka usein myös tarjoillaan omassa riisikipossaan erillään pääruuasta. Ruoka on aina tehty niin, että se on syötävissä puikoin; esimerkiksi pihvit on aina leikattu pienempiin, syömäkelpoisiin paloihin.

Sushi

Parhaiten Japanissa valmistetun ruuan laadun eron huomaa sushissa, sillä sitä myydään vaihtelevalla laadulla Suomessa paljon. Japanissa kaikki sushi oli täällä tehtyyn sushiin tottuneelle erittäin herkullista hinnasta huolimatta. Lounaspaikat, rautatieaseman ketjuravintolat, kalatorien huippupaikat ja kaupunkien liukuhihnapaikat tarjosivat kaikki sushia, jonka riisi oli maukasta ja kala tuoretta. Parhaimmat sushipalat hajosivat lähes pureksimatta suuhun, mutta yksikään ei poksahtanut syömäpuikkojen väliin.

Now that’s some quality for ya.

Osakan kalatorin viereiseen Endo Sushiin sai jonottaa ulkona tunnin. Ja se kannatti.

Sushiravintoloita tuli koluttua naurettavan paljon, joten paikallista, Sitä Oikeaa Tapaa, syödä sushia kerkesi jonkin verran tarkkailla. Ensinnäkin laadukkaista raaka-aineista tehtyjä sushipaloja ei hukutettu soijaan, vaan kalaa kastettiin soijaan hieman erikseen tai sitten soijaa siveltiin kalan päälle erityisellä soijapensselillä (soijapensselin käyttöä voi havainnoida esimerkiksi Jiro Dreams of Sushi -dokumentissa, joka ei kuitenkaan näytä enää tätä kirjoitettaessa olevan Netflixissä saatavilla). Riisi ja soija pysyivät toisistaan kaukana. Wasabia ei myöskään sekoiteta soijan sekaan ja paremmissa paikoissa wasabia ei itse edes käytetä, vaan kokki laittaa wasabin valmiiksi sushipaloihin, mikäli wasabia on sitä kysyttäessä tilannut. Inkiväärisiipaleilla raikastetaan suuta palojen välissä.

Japanissa on myös paljon liukuhihnasushipaikkoja. Niissä jokainen liukuhihnalta napattu lautanen lasketaan laskuun erikseen ja lautasen hinta riippuu lautasen väristä. Vihreä tee löytyy pulverina pöydältä ja niin ikään tiskissä oleva hana tarjoaa kuuma vettä teetä varten.

Lohi ei ole mikään japanilainen paikallinen kala, joten sitä ei kannata ensisijaisesti sushipaikoista hakea. Japanilaisen sushin ykköskala on maailmassa ilmeisen liikakalastettu tonnikala, jota on tarjolla useampaa sorttia: albacorea, “normaalia”, puolirasvaista ja rasvaista. Näistä viimeisin on kaikista kallein ja herkullisin variantti (yllä olevassa kuvassa toinen oikealta). Tonnikalan lisäksi nigireissä on totutusti tarjolla muun muassa ravunpyrstöjä, mätiä, merileväsalaattia, kalmaria, mustekalaa, tofua ja omeletteja, mutta myös esimerkiksi kalojen nahkaa sekä ihan pirusti lisää kaloja, joita en tunnistanut tai enää muista.

Eettisesti täysin kestämätön liikakalastus tuottaa todella maukkaita ruokia.

Kobe-härkä

Superhypetettyä Kobe-härkää tuli syötyä Kobessa kerran. Ravintolan hintataso liikkui noin 2 500 jenin 80-grammaisesta pihvistä jonnekin 60 000 jenin 300-grammaiseen huippulaatuiseen pihviin. Sniiduina turisteina söimme listan halvimmasta päästä kieltämättä erinomaista lihaa, mutta maailmankuvaa se ei kuitenkaan muuttanut. Japanin erinomainen ruokakulttuuri ei muutenkaan erityisesti patista turistia fine dining -ravintoloihin, mutta Kobe-härkä tuli nyt ainakin kulttiarvonsa vuoksi testattua.

Ruokajuomat

Ruuan kanssa tai ruokaa ennen juodaan tyypillisesti teetä. Japanilaista perusolutta, kuten Asahia, Sapporoa tai Kiriniä on aina saatavilla ja kaikista pahimpia turistialueita lukuun ottamatta sen hintakin pysyy varsin kurissa noin 500 jenin tuoppihinnan molemmin puolin. Saatavilla on tietysti myös sakea, viinejä sekä peruslimuja.

Okonomiyaki, takoyaki, yakisoba: skidi ruokasanasto (ei missään järjestyksessä)

Vasemmalla yakisoba, oikealla okonomiyaki

Okonomiyaki. Pannukakku, jonka taikinassa on salaattia ja muita täytteitä, esimerkiksi mereneläviä. Paistetaan usein ravintolan pöydällä olevalla paistolevyllä. Erittäin hyvää.

Yakisoba. Paistettuja nuudeleita, joita voi okonomiyakin tapaan saada suoraan pöydässä paistettuna ja useammilla eri “täytevaihtoehdoilla”. Erittäin hyvää.

Tempura. Uppopaistettua ja leivitettyä ruokaa, tyypillisimpänä aivan hervottaman kokoisia ravunpyrstöjä. Erittäin hyvää.

Udon-nuudelit. “Tavallisia” nuudeleita paksumpia nuudeleita, joita syödään omana ruokana tai esimerkiksi misokeiton sijaan sushin kyljessä. Erittäin hyvää.

Misokeitto. Suomalaisistakin sushipaikoista tuttu soijapapupohjainen soppa. Riisin lisäksi juuri misoa löytyy usein myös hotellien aamupaloilta. Kunnon japanilainen misokeitto on yllättäen erittäin hyvää ja saattaa sisältää esimerkiksi ostereita.

Takoyaki. Leivottu ja paistettu mustekalapallero. Toisin kuin usein Suomessa, se ei ole uppopaistettu höttöpallero, vaan erityisessä valurautakennossa pyöritelty taikinamytty, jonka taikina on sisältä vielä löysää. Erittäin hyvää.

Takoyakeja Osakan Dōtonborilla

Sashimi. Raaoista kaloista tehtyjä pieniä paloja, joita kastetaan soijaan. Erittäin hyvää.

Donburi. Riisikulhoruuat, useita eri variantteja. Ei näistäkään varmaan edes voi saada pahaa, vaikka yrittäisi.

Kaisendon. Riisiä ja kalapaloja kulhossa, edellisen alalajike. Usein todella edullista, mutta myös erittäin hyvää.

Ramen. Japanilainen nuudelikeitto. Erittäin hyvää.

Shabu Shabu. Erittäin ohueksi leikattua waguy-nautaa itse pöydässä keitettynä kasvisten kanssa. Käsittämättömän hyvää.

Shabu Shabu

Katso kaupunkikohtaiset sivut: Osaka, Kioto, Nara, Kobe