Melko harva päättää viestinsä aina täydellisiin yhteystietoihinsa sekä titteliinsä. Olisihan järjetöntä tuutata kaiken maailman “ok” -kuittauksiin monta riviä jo kertalleen nähtyjä puhelinnumeroita.

Paitsi jos on kyse sähköpostista.

Sähköposti on allekirjoittaneen lisäksi unohtuneen ja katkeroituneen 90-luvun viimeinen yritys tuhota moderni yhteiskunta. Se on aikanaan jostain lenntäinviestistä tehty päivitys, jolla on historiassa ollut varmasti paikkansa, mutta jonka viimeinen höyryjuna on mennyt aikoja sitten.

On suorastaan karmivaa, että sähköpostia käytetään vielä vuonna 2016. Toki jo huomattavan moni ymmärtää jättää automaattiallekirjoitukset pois viestiketjuista, mutta se ei poista sitä ongelmaa, että sähköposti on epälooginen haitta arjessamme.

Kukaan tuskin tekisi tätä missään vuoden 2016 viestikanavassa, mutta jostain kumman syystä tällainen tehottomuus ja pikselien törkeä hukkaaminen on sähköpostissa ihan ok meininkiä.

Sähköposti kerää lumivyöryn tavoin turhaa ryönää mukaansa sitä enemmän, mitä pidemmälle keskustelu puksuttaa. Viestin ja miljoonan vastauksen lainaus seuraavat uusimpiin viesteihin, ja vähän ketjun osallistujista riippuen lainaukset ovat joko täydellisiä tai sitten eivät. Viestit arkistoituvat jonnekin serverin syövereihin, eikä niitä enää ikinä lueta, vaikka ne sisältäisivät hyödyllistä informaatiota. Ja miksi luettaisikaan, kun varsinainen keskustelu on sirpaloitunut osiin, joka kattaa 20% koko ketjun merkkimäärästä lopun ollessa vanhojen osien toistoa.

Koko komeuden kruunaavat aivan tavattoman omituiset sähköpostiohjelmat ja Office-pakettien täydellinen soveltumattomuus mobiilialustoille. Sähköposti on suunniteltu käytettäväksi Netscapella, joka on muuten selain, joka on täsmälleen siellä, minne sähköpostinkin olisi pitänyt mennä jo vuosia sitten.

Sähköposti on vähän kuin kirjeposti. Sitä käytetään, jos pitää olla jotenkin erityisen virallinen. Kuitenkin, jos yli neljä viestiä on vaihdettu, on syytä siirtyä pois virallisuusleikeistä johonkin tarkoituksenmukaiseen kanavaan.

Aihe on tullut omassa elämässäni ajankohtaiseksi, sillä työpaikallemme on otettu käyttöön Slack, 2010-luvun viestimisväline yrityksille. Irc-tyyppisen kanavaratkaisun, alustariippumattomuuden, helpot drag and drop -liitetiedostot sekä Youtube-embedaukset yhdistävä ohjelma on Office-kalenterikutsuja lukuun ottamatta tehnyt firman sisäisestä sähköpostista täysin turhan kapistuksen.

On aivan uskomaton olo, kun keskustelut säilyvät ehjinä kokonaisuuksina ja jokainen keskusteluun myöhemmin liittyvä näkee keskustelun historian samalla tavalla kuin muutekin osallistujat. Siis niin 2010-lukua.

Niinpä estin tänään Neuvostoliittoakin huonommin toimivan Lyncin (vai Skype for Business vai mikä hemmetti se edes on) automaattisen käynnistymisen koneellani ja jätin statukseen ohjeistuksen ottaa yhteyttä Slackissa (jossa ne äänipuhelutkin muuten onnistuvat). Sen lisäksi teippasin työpisteeni yläpuolelle henkilökohtaisen tavoitteeni seuraavalle vuodelle:

2010-luvulla on kiva olla, tule sinäkin.

Slack ei maksanut tästä mainoksesta yhtään mitään. Kirjoitin tämän puhdasta altruismiani.