“Mielipiteet ovat omiani” – kolme Twitter-klausuulia, joilla ei ole mitään merkitystä

loogista_twitter-klausuulit_crop
Twitterissä kiertää kummallinen ja raivostuttava tapa. Jotkut kirjoittelevat profiilikuvauksiin lähinnä tylsiä aihelistauksia omista mielenkiinnon kohteistaan, mutta toiset työntävät kuvauksiinsa klausuuleja, joilla he yrittävät päästä eroon milloin mistäkin vastuusta. Esimerkiksi sellaisia, että jos näyttää Twitterissä idiootilta, ei siitä saisi johtaa mielipiteitä kirjoittajan työnantajasta.

Otsikon lainaus on tällaisesta esimerkki, mutta Twitter-klausuuleja on olemassa kahta toistakin perustyyppiä. Kaikkia klausuulityyppejä yhdistää se, että niillä ei pääse eroon koskaan yhtään mistään vastuusta. Ne ovat ainoastaan typeriä ja noloja.

1. “Et voi seurata meitä, jos…”

Tämä hilariöösi viritelmä yrittää salata julkisesti nähtävillä olevaa tietoa kertomalla kävijälle etukäteen, ettet saa nähdä tätä julkista tietoa, jos et täytä tiettyjä ehtoja.

Tämä on moderni versio siitä, kun lapsena yritti mennä skotlantilaisen tislaamon laatuviskisivuille internetissä, ja sivusto kysyi ensimmäisenä syntymäaikaa. Kylän hitainkin teini ymmärsi, että siihen on syötettävä täysi-ikäisen ihmisen syntymäaika eikä omaansa. Muuten mallasjuomat jäisi näkemättä.

Filtteri oli luultavasti sovittu jossain lainsäädännössä eikä se karsinut korkeintaan kuin kaikista vähiten laskutaitoiset lapset. Sivuston viikkokävijämäärä väheni näiden toimenpiteiden seurauksena globaalisti yhdellä tai kahdella kävijällä.

Nyt valtion viinaliiketoiminnan kirkas ykköstähti Altia yrittää samaa Twitterissä. Altia katsoo vapauttavansa itsensä mahdollisilta negatiivisilta seuraamuksilta kieltämällä profiilikuvauksessaan alaikäisiä seuraamasta Altian tiliä.

Pieleen menee kahdestakin syystä.

  1. Jos Altia tai kuka tahansa muu oikeasti uskoo, että Altian twiitit lisäävät alaikäisten juontia, ei Altian klausuuli vähennä yhtään alaikäisten altistumista Altian twiiteille
  2. Jos Altialla olisikin asiassa jokin vastuu, ei klausuulilla pääsisi siitä vastuusta yhtään mihinkään. “Ai joku lapsi kuoli meidän viinaan? Oli käynyt Twitterissä? Me sanottiin siellä, että mene lapsi meidän Twitteristä heti pois! Lapsen oma vika!”

“Teini joi itsensä hengiltä nähtyään Altian uuden Kossu-brändin Twitterissä – valmistaja ei vastuussa viestintäosaston Twitter-huomautuksen takia”

Right.

2. “Mielipiteet ovat omiani”

Tekisi mieli kuitata koko kakkoskategoria kysymällä pelkästään “kenen sitten”, mutta avataan nyt kuitenkin asiaa hieman.

Kakkoskategorian klausuulissa logiikka menee suunnilleen niin, että kirjoittaja A on töissä työnantajalla X. A tietää, että muut tietävät hänen olevan töissä X:llä. Hän kirjoittelee Twitteriin aktiivisesti, mutta pelkää, että syntyy tilanne, jossa häntä tulkitaan niin, että syntyy oikein risuaita-somekohu, jonka jälkeen ihmisten mielikuva työnantaja X:stä kärsii. Kirjoittamalla vastuunvapauslausekkeen A suojelee X:ää kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Paitsi ettei todellakaan suojele. Kakkoskategorian klausuulilla on sama nolla-arvo kun kaikilla muillakin. Se johtuu karkeasti kolmesta syystä.

  1. Jos A on tunnetusti X:llä töissä, hän edustaa julkisuudessa X:ää aina. Jos A kirjoittaa jotain täysin X:n näkemyksien kanssa ristiriidassa olevaa, mutta A:n mielipide nähdään siitä huolimatta vain yksilön mielipiteinä, on hän kuitenkin nostanut esiin konfliktin oman työnantajansa kanssa. Se voi olla vain negatiivista molempien kannalta. Tällaisia keskusteluja ei käydä Twitterissä, vaan yrityksen sisällä.
  2. Jos A ei luota siihen, että hänen Twitter-viestintänsä pysyy asiallisena myös nykyhetken jälkeisinä ajankohtina, kannattaa tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa Twitteriin.
  3. Jos A kuvittelee, että jostain pienestä nyanssista syntyy täydellinen väärinymmärrys ja hääshtääg-somekohu, ei hän ymmärrä sitä, että pikkuvirheillä nyt ei vain ole merkitystä. Sen lisäksi hän luulee luultavasti olevansa tärkeämpi kuin on.

Kävin joskus lukion yhteiskuntaopin tunnilla Helsingin käräjäoikeudessa katsomassa istunnon, jossa entinen ravintolanjohtaja oli vastaamassa pahoinpitelysyytteisiin käytyään humalassa asiakkaansa kimppuun johtamassaan ravintolassa. Entistä ravintolapäällikköä ei mitenkään ollut suojannut potkuilta se, että hänelle ei maksettu pahoinpitelystä palkkaa, vaan hän teki sen omana itsenään omalla vapaa-ajallaan.

A voi siis suojella työnantajaansa vain ottamalla huomioon oman roolinsa työnantajan julkisena edustajana ja käyttäytymällä asiallisesti tai olemalla hiljaa.

3. “Retweets are not endorsements”

Lista päättyy Twitterin ehdottomaan klassikkoon. Retweets are not endorsements – uudelleentwiittaukset eivät ole kannatuksenilmaisuja (kamala ja kapulakielinen suomennos, tiedän).

Kolmosessa kirjoittajan logiikka menee suunnilleen niin, että hän paiskii retwiittauksina kaikenlaista tavaraa omalle seinälleen. Kiireisenä twiittaajana kirjoittaja ei ilmeisesti mielestään kerkeä kirjoittamaan retwiitteihin saatteita, joissa avaisi kantaansa asiaan.

Tähän logiikkaan, tai oikeammin sen puutteeseen, minulla on kaksi kommenttia.

  1. Jos retwiittailee seinälleen niin paljon paskaa ilman omia saatekommentteja, että pelkää ihmisten luulevan, että kirjoittaja tukee mainittua digiulostetta, kannattaa vähentää retwiittauksien määrää tai avata saatteilla omaa näkökulmaa asiaan. Molemmat toimenpiteet yhdessä toteutettuna tuottanevat parhaan lopputuloksen.
  2. Jos epäilee, että ihmiset lukevat vain yhden (re)twiitin eivätkä muodosta kirjoittajan feedistä kokonaiskuvaa, on luultavasti oikeassa. Mutta silloin lukijat eivät kyllä käy lukemassa profiilissa mitään klausuulejakaan.

“Ai huh mä luulin jo tota aivan sekopääksi, mutta sitten luin, että kirjoittaja ei välttämättä ole samaa mieltä viimeisen sadan retwiitin kanssa. Välttämättä.”

Jälleen aika uskottava skenaario.

Loppupäätelmät

Mikään ennalta kirjoitettu klausuuli ei vapauta kirjoittajaa myöhemmiltä teoiltaan eikä mikään takaa, että kukaan noudattaisi klausuulin toiveita tai lukisi kirjoittajan tekosia tämän itse keksimien sääntöjen puitteissa. Kirjoittajan vastuu seuraa aina uusimpiin tekoihin saakka, no matter what.

Kannattaa siis poistaa itsensävastuustavapauttamislausekkeet, lopettaa turha nössöily ja kantaa vastuu. Typerällä klausuulilla ei aiheuta kuin myötähäpeää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s